Heti alkuun tähän blogin ajatuksissa hypätään syvään päätyyn urheilun ja valmennuksen periaatteiden ja filosofian pariin.
Itsensä kehittäminen vaatii välillä ajatusten järjestelmällisempää käsittelyä ja ylös kirjaamista. Osana suorittamaani valmentajan erikoisammattitutkintoa käsitellään omaa valmennusfilosofiaa. Valmennusfilosofiaa voidaan pitää valmentajan toiminnan runkona ja suunnan näyttäjänä, johon kaikki toiminta pohjautuu.
Tämä valmennuksen pohja on hyvin yksilöllinen ja muodostunut vuosien saatossa oman toiminnan ja kokemuksien pohjalta. Tätä kirjoittaessa allekirjoittanut on elänyt urheilijan elämää melkein 15 vuotta, kilpaillut niin nuorten kuin aikuisten arvokisoissa, vastannut omasta valmennuksestaan valtaosan urastaan, ryhmävalmentanut ja järjestänyt olosuhteita lähes 10 vuotta, tehnyt henkilökohtaista valmennusta noin 5 vuoden ajan, ollut järjestämässä useita kilpailuja ja tapahtumia erilaisissa rooleissa, viimeisten kuukausien ajan hommannut itselleen valmentajan sekä seurannut, keskustellut ja elänyt urheilua suurella sydämellä. Onnistunut monessa asiassa, mutta tehnyt myös ison kasan virheitä ja heikkoja päätöksiä. Ja erityisesti analysoinut sekä miettinyt omaa tekemistä ja valmennusta paljon – kenties liikaakin (varmasti liikaa jos paremmalta puoliskolta kysytään 😉).
”Hyvinvoiva ihminen antaa itselleen mahdollisuuden menestyä”
Alla olen jäsennellyt omia ajatuksia ja mielipiteitä urheilijan valmentautumisesta, valmentaja roolista sekä valmennuksen suurista linjoista. Olet sitten samaa tai eri mieltä asioista niin toivottavasti nämä pohdinnat herättävät sinussa ajatuksia. Olehan yhteydessä, jos asioista keskustelu kiinnostaa.
Olet sitten opettaja, muusikko tai urheilija on pidemmällä ajanjaksolla kaiken pohja sinun oma hyvinvointisi. Hyvinvoiva ihminen antaa itselleen mahdollisuuden menestyä. On luonnollisesti hyvin yksilöllistä, kuinka jokaisen henkilön mistä ja kuinka isoista palasista henkilö hyvinvointi muodostuu. Hyvinvoinnin taustalla voidaan nähdä olevan varsin kliseisiä osa-alueita: ravinto, uni, fyysinen aktiivisuus, sosiaaliset suhteet, autonomian ja merkityksellisyyden tunteet.
Myös (tai erityisesti?) huippu-urheilussa valitettavan usein kehityksen esteenä on näiden jokapäiväisten arkisten asioiden toimimattomuus. Saatko riittävästi energiaa ravinnosta ja syötkö monipuolisesti? Nukutko riittävästi ja onko unesi laadukasta? Onko päivittäinen aktiivisuus ja kokonaiskuormitus sopivalla tasolla? Jo peruskoulussa käydään näiden elämän osa-alueiden merkitystä elämään. On saatavilla valtava määrä tutkimuksia ja päivittäistä henkilökohtaista dataa ja työkaluja. Ja silti monesti perusasiat vuotavat (tästä voi kirjoitella toisen pitkä blogi-tekstin)…
Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus. Jos ihmisen fysiologia on suurelta osalta mitattavissa, on pään sisällä tapahtuvat liikkeet huomattavasti monitahoisemmat. Itse uskon siihen ihmisen isoimmat voimavarat löytyvät pään sisältä. Kyvyt – unelmoida, asettaa tavoitteita,luottaa omaan tekemiseen, ymmärtää sen hetken realiteetit, uskoa vaikeina hetkinä, nauttia matkasta, ”nousta uudestaan ja uudestaan ylös kaatumisen jälkeen” ovat urheilijan tärkeimpiä ominaisuuksia. Valmentajan tehtävä on samalla ruokkia uskoa unelmiin ja tavoitteisiin, kuin pitää jalat maassa – ”realistisia unelmia”. Minulle näiden taitojen ja ajatuksien opettaminen, tukeminen ja vahvistaminen on merkittävä, kenties tärkein osa valmennusta.
Sanon aina valmennettavalle: ”Maailmassa on vain yksi henkilö, joka voi viedä sinut tavoitteeseesi. Se olet sinä itse! Mutta uskon että pystyn auttamaan sinua matkalla kohti tavoitetta”. Itse pidänkin valmentajan ja urheilijan suhdetta tietyllä tavalla aika absurdina. Urheilija hommaa itselleen valmentajan tekemään päätöksiä urheilijalle äärimmäisen tärkeästä asiasta – samalla kun urheilija on suhteen pomo. Tämän takia valmentaja-urheilija -suhteen toimiminen vaatii lähes täydellistä luottamusta. Valmentajan tehtävä on vähentää urheilijan stressiä, luoda uskoa ja lisätä luottamusta yhteiseen polkuun. Urheilija on aina oman elämänsä, kroppansa ja mielensä asiantuntija. Valmentajan rooli on toimia objektiivisena asiantuntijana, tukijana ja mahdollisesti tiimin johtajana (muut tukitoimet). Jotta molempien henkilöiden asiantuntijuus saadaan toimivasti yhdistettyä, on kommunikoinnin oltava avointa ja jatkuvaa. Tästä syystä valmennus on ennen kaikkea kommunikaatiota.
Viimeisien vuosikymmenien aikana suomalainen valmennus on mennyt vahvasti kohti ihmislähtöisempään otetta. Tämä näkyy siinä, että urheilijaa huomioidaan enemmän isompana kokonaisuutena ihmisenä eikä pelkästään kilpailuissa ja harjoituksissa suorittavina koneina.
”Valmennus on ennen kaikkea kommunikointia”
Henkilökohtaisen valmentajan tehtävä ei tietenkään ole olla asiantuntija tai pystyä ratkaisemaan kaikkia edellä mainittuja asioita, mutta niiden huomiointi, vaikutuksen ymmärtäminen sekä tarvittaessa lisäosaamisen välittäminen urheilijan tueksi on iso osa urheilijan tukemista.
Unelma. Tavoite. Uskominen. Luottamus. Kommunikaatio. Hyvinvointi. Realismi. Oppiminen. Matka.
Muun muassa näitä asioita valmennus on minulle.
Coach Allu
P.S. Itse harjoittelua ja harjoittelun ohjelmointiin liittyviä ajatuksia käsittelen myöhemmin ylläolevaa sanarimpsua jatkaen – rutiinit, jatkuvuus ja progressio.